
Lapsena tykkäsin äänitellä C-kaseteille monenlaisia nauhotuksia. Tein itse keksittyjä radio-ohjelmia, kuunnelmia ja puhelinhartauksia. Lisäksi kerroin tarinoita sekä lauloin ja soitin nauhalle pikku-uruilla, pianolla tai kitaralla säestäen. Välillä nauhotin ihan vain elämän ääniä, kuten Uno-pelin peluun veljeni kanssa. En tiedä, mistä tuli idea nauhottaa korttipelin peluu, mutta muistan pelin kestäneen kauan ja päättyneen riitaan, luultavasti säännöistä ja niiden soveltamisesta. Unohdimme nauhotuksen täysin, mutta jälkeenpäin meillä oli kyllä hauskaa kelata ja kuunnella tuo tulinen episodi uudelleen 😀
Silloin tällöin nauhotin salaa perheenjäsenten puheita keittiössä ja kuuntelutin heille sitten jälkeenpäin nuo puheet naurusta kihertäen. Kaikki olivat muka kiukussa, mutta tein tämän kepposeni niin usein, että se oli jo ennalta arvattavissa.
Kaivoin tänään esiin noita vanhoja c-kasetteja ja iski kaiho kuunnella niitä. Stereoiden toinen kasettipesä onneksi vielä toimii, mutta mietin, kuinka kauan! Nyt olisi korkea aika saada nuo äänitykset digitoitua vaikka mp3-tiedostoiksi, että entisajan äänet saadaan talteen! Aivan koko lapsuuteni ajalta kun ei ole olemassa videoitakaan. Olisi mukava tallentaa mm. edesmenneiden isovanhempienkin äänet. Niitä on muistaakseni jossakin kasetilla.
Löysinkin netistä Googlettamalla pienen kasettisoittimen, johon saa kiinni usb-piuhan tallenteiden siirtämiseksi koneelle. Äänittämisen voi sitten kuulemma tehdä esimerkiksi Audacityllä.
Saapas nähdä, koska saan tallennusprojektini käyntiin! Jos jollakin teistä on kokemusta c-kasettien digitoinnista, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan 🙂